Aika rientää!

Tämä blogi on ollut jo puoli vuotta lapsipuolen asemassa (mikä hirveä ilmaus!), mutta kauppa käy samaan tuttuun tahtiin, ihme kyllä. Blogilaiskuuteni ei koske vain Siskonpetiä, vaan myös kahta muuta blogiani: Juliaprusi.comia ja Salottoa, joita minun "pitäisi" päivittää mielellään viikoittain. Olen pyrkinyt eroon kaikista pitäisi-tehtävistä ja keskittynyt niihin, jotka rentouttavat vapaa-ajalla. Perheellisenä olen illat mieluummin läsnä, kuin läppärin kannen takana...


;) [Onpas ohjelmalle keksitty hyvä nimi!]

Omakin blogiseuraamiseni on kärsinyt inflaation: ennen seurasin melkein fanaattisuuteen asti useaa blogia (pläräsin jopa erämaareissulla lempiblogeja puhelimen kautta, ilman nykyajan mukavuuksia, sähköä ja juoksevaa vettä). Nykyään vierailen enää yhdessä tai kahdessa blogissa – niissäkin harvakseltaan.

Syy voi tietysti olla yleisessä informaatioähkyssä, eikä niinkään siinä, että blogit toistaisivat itse itseään. Saan kotiin kannettuna kaikki muoti-, kauneus-, terveys-, kuntoilu- ja sisustuslehdet, ja tuskin jaksan lukea niitäkään. Naistenlehtien kasaantuminen yöpöydälle aiheuttaa enemmänkin stressiä! Siksi sanoin irti kaikki tilaukseni ja tein yllättävän siirron: ilmoittauduin minimalismi-koulutukseen (tätä ei usko kukaan, joka on nähnyt keräilyvimmani)! :) Kurssi tuli tänään käytyä loppuun ja se on antanut paljon henkisiä voimavaroja, joten suosittelen!

Romanttinen vai urbaani?

"Täällä on niin paljon katsottavaa, että pitää oikein pysähtyä ja seurata metri metriltä kaikkea kaunista!" Tämä on liiankin tuttu kommentti, kun meille tulee vieras ensi kertaa kylään. Se on varmaankin lausuttu kohteliaisuutena, mutta otan sen kritiikkinä; yksityiskohdat eivät korostu tässä tavarapaljoudessa. Nähtävää on yksinkertaisesti liikaa! Se on varmaan monelle muullekin (antiikki)keräilijälle tuttu ongelma. Kuinka aarteita voisi karsia, kun jokaisella esineellä on historia ja mielenkiintoinen tarina? Ja tilaa on kuitenkin rajoitetusti.

Olohuoneemme – ja kotitoimistoni Salotto – on kooltaan alle 40 neliömetriä, josta yhden nelimetrisen seinän haukkaa suuri työpöytäni piirustus- ja maalaustiloineen sekä tietokonepöytineen.

"Piirustussalissa" on myös 8-hengen ruokapöytä ja 4-hengen sohva.

Valaistus on työpöydälläni hyvä, mutta ruokapöydässä on nautittu ainoastaan tunnelmallisesta kynttilänvalosta.

Halusin talven varalle paljon valoa ja esteettömän näkyvyyden läpi tilan. Niinpä laitoin Pentikin kattokynttelikön myyntiin (Facebookin kirppikselle) ja hain Stockmannin kahvilasta inspiraatiota vähän modernimpaan ja viihtyisään tilaan.

Ostin Clas Ohlsonilta North Light -valaisinosat (yht. 43,10€), vaihdoin sähköliikkeessä siihen seinäpistokkeen (10€) ja spreymaalasin koko komeuden kuparikultaisella (Multona 0563, AD Varaosa 15,50€) automaalilla, jolloin koko valaisin tuli maksamaan yhteensä 68,60€. (Automaalit maksavat yleensä noin 5 euroa, joten kannattaa ostaa spraymaali jostain muualta.) Verrattuna Design House Stockholmin alkuperäiseen valaisimeen (ovh 217€), säästin kumminkin 148,40 euroa ja lopputulos on mielestäni hillitympi ja kauniimpi kuin itse alkuperäinen!

"Ei mitään tällaista teollisuustyyliä meille!", "ei sovi yhtään meidän muihin valaisimiin", "lisävaloa en ole koskaan kaivannut" ja "romanttinen kynttilänvalo sopi meidän kotiin täydellisesti", kommentoi muu perhe tekemääni muutosta. Omat silmäni alkavat tottua kovaan yleisvaloon ja mielestäni tila avartui ja yksinkertaistui paljon.

Minusta Tord Boontjen Midsummer Light ja Vintagen viemää -kirjan ohjeilla tekemäni strutsinsulkalamppu sopivat tämän uuden valaisimen kanssa aika kivasti! Mitä mieltä olet?

Synttärialennuksia

Siskonpeti täytti 2 vuotta! "Kaksivuotias kehittyy liikunnallisesti koko ajan. Hän osaa jo vähän juosta, opettelee kiipeämään portaita ja yleensäkin harjoittelee tasapainoilua. Kaksivuotias tahtoo saada ja tehdä mitä erilaisimpia asioita. Hänellä ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, mitä hän voi saada ja mitä ei, joten tämä ikä on usein aikuisen mielestä hankala. Kaksivuotiaana lapsi leikkii mielellään toisten lasten kanssa. Syödään leikkiruokaa, soitetaan leikkipuhelimella."

Kaikenlaista tässä tahtoisikin tehdä, mutta esimerkiksi suomalaisten pankkipainikkeiden saaminen Bigcarteliin kestää ja kestää. Toivon kaikkien verkkokauppiaiden puolesta, että se saadaan pian  onnistumaan!

Synttäreiden kunniaksi osasta tuotteita on leikattu vähintään 20% hinnasta. Alennetut tuotteet löytyvät täältä: www.siskonpeti.fi/category/sale

Syysiloa!

Paluu arkeen

Mikä loma! Täydellinen. Sellainen, jossa kadottaa viikonpäivät, unohtaa stressin, nukkuu hyvin, lähentyy perheen ja ystävien kanssa, nauttii hiljaisuudesta, kelluu lempeässä järvessä ja tutustuu villieläimiin. Telttaretkiä, savusaunaa, tuoretta kalaa, kirjojen maailmoja ja alati jatkuvaa lämpöä!

 
Meillä on nyt 19 ruokittavaa suuta, joista huolehdin talveen saakka.

Tänään koitti töihinpaluu, ja vaikken tiedäkään vielä mitä kaikkea se tulee syksyllä tarkoittamaan, kuuntelen sisäistä ääntäni, jonka kuulen taas loman jälkeen paremmin.

Ns. kesäloma

Todella nolona olen, kun Siskonpedissä ollaan oltu näin hipihiljaa! Huhtikuussa tein päätöksen, etten istu koneella enää työpäivän jälkeen, vaan olen läsnä perheelleni ja vaalin terveyttäni. Siis juoksen, meditoin, leikin Legoilla ja pyydystän perhosia. :) Niin paljon kuin se on parantanutkin omaa – ja perheen – elämänlaatua, olen yrittäjän tehtävissä jatkuvasti jäljessä. Siitä tulee huono omatunto. Kirjanpito ja laskutus laahaavat koko ajan liki pari kuukautta jäljessä ja uusien tuotteiden lanseeraus sekä kaupan kehittäminen ovat jääneet tekemättä. Siskonpeti on kuitenkin minulle sivutyö ja rakas harrastus, ei pääelinkeino.

Vietän nyt ensimmäisen kesäloman kolmeen vuoteen, mutta virittelen syksyyn mennessä Siskonpetiinkin jotain uutta ja mukavaa! Uudet tuotteet, tuoteideat ja maksutavat päivittyvät kauppaan heti, kun palaan lomalta.

Jos haluat blogihiljaisuudesta huolimatta katsoa, mitä meille kuuluu, niin Instagramissa nähdään miltei joka päivä!

Taidesuunnistus 2014

Messukylä, Tampere: Taidesuunnistus 2014

Tuottamani Pirkanmaan Taidesuunnistus järjestettiin tänä vuonna 26.–27.4. ja pidin oman kohteeni auki ensimmäistä kertaa kotistudiossani. Yritykseni nimi Salotto tarkoittaakin olohuonetta, jossa liki viisimetrinen työpöytäni sijaitsee. (Suurimpia maalauksia varten minulla on toinen työtila muutaman kilometrin päässä Takahuhdissa.)

Aikaisempina vuosina olen pitänyt "vastaanottoa" Tallipihan kahvilassa ja Lankakauppa Kerässä – inspiroivia paikkoja molemmat! Omaan kotiin kutsuminen jännitti hiukan, mutta jälkeenpäin olin ratkaisuuni todella tyytyväinen.

Lankakauppa Kerä: Taidesuunnistus 2013

Tallipihan kahvila: Taidesuunnistus 2012

Olen tehnyt viime aikoina seinämaalauksia Cotico-remontille ja kasvattanut Siskonpeti-mallistoani, joten oli luontevaa esitellä nämä yritykset suunnistuskohteessani. Lauantaina Coticon ihana Tiia oli kanssani kertomassa remontoinnista ja vierailijat tuntuivat olevan hyvin kiinnostuneita vanhan kunnostamisesta. Selailimme inspiraatiota Coticon Pinterest-sivuilta, keksimme tiloihin uusia ratkaisuja ja ilmaisia konsultaatiokäyntejä sovittiin.

Oli hassua, kuinka paljon keskustelua herättivät niin kotini itse tehdyt valaisimet, hyönteiskokoelmat, antiikki, täytetyt linnut kuin tanssitankokin. Tangosta sain kolme ostotarjousta ja myin sen lopulta. Tanko ei tietenkään ollut tapahtumassa mikään myyntikohde. :D Eklektinen ja runsas keräilijän koti on aika kaukana graafisesta "blogibingosta". Huonekaluja on melkein enemmän 1910-luvulta kuin 2010-luvulta.

Ostajat, jotka tulivat varta vasten hakemaan minulta taidekortteja, olivat myös yllätys. Valitettavasti niitä ei ollut tarjolla kuin muutama, sillä en ollut osannut kuvitella "euron korttien" kiinnostavan ketään. Ensi vuonna tiedän varautua!

Vauvanvaatteita

On demand -kauppojen toimitusajat ovat sen verran pitkiä, että ostin Siskonpedin varastoon muutaman suunnittelemani vauvanvaatteen. Muita kokoja ja värivaihtoehtoja voi sitten tilata suoraan Society6:sta, mutta nämä saattavat olla perillä jo seuraavana päivänä!

Toinen tilaamani vaate on 3–6-kuukautiselle (myynnissä täällä: Sea-soap-onesie)  ja toinen 6–12-kuukautiselle vauvalle (täällä: Baby-onesie). Valkoinen, eli isompi, sopii ehkä parhaiten yöpaidaksi, koska 6–12-kuukauden ikäinen vauva osaa jo sotkea mustikkasoseella ja porkkanalla paitansa kirjavaksi. Vai mitä?

Joka tapauksessa vaatteiden laatu on todella hyvä ja American Apparel on valmistanut ne kestävän kehityksen periaattein 100%:lle kampapuuvillalle. Mikä sen pehmeämpää ja mukavampaa!

Vaatteiden kuvitukset ovat kirjastani Vauvailoa, joka löytyy myöskin Siskonpedistä.